Taloustutkija Pantzar: Hallituksen tilannekuva ja reseptit ovat vääriä – leikkaukset hyydyttävät talouden ja kiristysyritys uhkaa yhteiskuntarauhaa

Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama hallitus on tekemässä raskaita leikkauksia, joita on perusteltu talouden kuntoon saattamisella. Taloustieteilijät ovat kuitenkin lähes yksimielisiä siitä, että taantumassa tehdyt leikkaukset vahingoittavat taloutta ja estävät käänteen parempaan.

– Hallituksen tilannearvio on väärä. Suomen talous ei ole niin syvällä kriisissä kuin väitetään, ja jos olisi, raju leikkaaminen olisi täysin väärä toimenpide – siinä tapauksessa pitäisi elvyttää, sanoo Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja ja taloustutkija Mika Pantzar.

Hän on myös Aalto-yliopistoon kuuluvan Helsingin kauppakorkeakoulun dosentti ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori. Pari päivää ennen hallituksen säästö- ja leikkauslistan julkistamista Pantzar arvioi, että Suomen talous on hiljalleen kääntymässä nousuun eikä hän siksi nähnyt perusteita myöskään elvytykselle.

– Kannatan neutraalia talouspolitiikkaa, elvyttää ei tarvitse, mutta on liian varhaista tehdä raskaita säästöjä. Nykyisessä taloustilanteessa jättisäästöt eivät ole vastuullista talouspolitiikkaa, koska todennäköisenä seurauksena olisi suurtyöttömyys ja sen kautta pitkään jatkuva budjettialijäämä, Pantzar sanoi tuolloin.

Hänen näkemyksensä väärin ajoitettujen leikkausten seurauksista edustavat taloustieteen valtavirtaa.

– Akateemisista ekonomisteista 90 prosenttia katsoo, että silloin kun taloudessa menee huonosti, leikkaukset ovat tuhoisia, Pantzar toteaa.

Laaja yksimielisyys vallitsee myös siitä, että pidemmällä aikavälillä Suomen julkista taloutta on tasapainotettava, mutta säästöt on toteutettava vakaan kasvun kaudella. Oikein ajoitetut leikkaukset eivät horjuta talouden kokonaistilannetta.

Leikkaukset nitistävät orastavan elpymisen

Suomen talouden elpymisestä kertoo esimerkiksi tilitoimisto Talenomin huhtikuinen barometri, joka mukaan pk-yritysten liikevoitto oli ajanjaksolla 04/2014–03/2015 peräti 11 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Samaan aikaan pk-yritysten liikevaihto kasvoi 1,5 prosenttiyksiköllä.

– Vallalla on vääristynyt käsitys siitä, että hallitus voisi omilla toimillaan nostaa talouden menestykseen. Menestys syntyy siitä, että työntekijät, yrittäjät ja yritysjohto ovat osaavia – mutta hallitus voi tuhota menestyksen väärin ajoitetuilla säästöillä, Pantzar sanoo.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka on perinteisesti ajanut ankaraa talouskuria, on varoittanut Suomea vaarantamasta talouden orastavaa elpymistä rajuilla ja nopeilla leikkauksilla.

– Suomen talous olisi ollut kääntymässä parempaan, mutta nyt se hiipuu. Täällä on kuunneltu aiemmin hyvinkin tarkkaan IMF:n näkemyksiä, mutta nämä varoitukset on ohitettu.

Tuore hallitus ei voi perustella leikkauspäätöksiä taloustieteellä eikä -historialla, sillä niiden valossa leikkauksille asetetut tavoitteet – talouden elpyminen ja velkasuhteen paraneminen – eivät toteudu.

– Leikkaukset ovat todella rajuja. Kun kotimainen kysyntä supistuu niiden seurauksena, talouskasvu tyrehtyy, eikä valtion velkaantumisaste todennäköisesti laske vaan nousee, Pantzar selittää.

Hän myös muistuttaa, että valtion on paljon helpompi maksaa pois velkaa kuin luoda uusia työpaikkoja.

– Jos politiikalla hävitetään työpaikkoja, pitäisi miettiä, miten ja missä niitä uusia syntyy. Jos tämä on pelkkää työpaikkojen tuhoamista, tästä tulee Suomelle kallis juttu.

Lasku leikkauksista lankeaa pieni- ja keskituloisille

Hallituksen tälle vaalikaudelle päättämät 4 miljardin euron leikkaukset ja säästöt kohdistuvat pieni- ja keskituloisiin. Säästöjä haetaan nostamalla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja, koululaisten kerhomaksuja sekä päivä- ja hoivakotien asiakasmaksuja. Opintotukikuukaudet vähenevät, erikoissairaanhoidon kuluja karsitaan, mikä voi vaikeuttaa hoitoon pääsyä, ja eläkeläisten asumistukea leikataan.

– Raaimpia ovat työttömyysturvaan kohdistuvat radikaalit leikkaukset ja lääkekorvausten pienentäminen. Ne sattuvat ihmisiin, jotka ovat jo vaikeuksissa, Pantzar sanoo.

Kaikkiaan sosiaalietuuksista säästetään seuraavan neljän vuoden aikana noin 1,5 miljardia euroa.

Hallitus leikkaa vuosina 2015–2019 myös koulutuksesta ja tieteestä 600 miljoonaa euroa, edellisellä vaalikaudella toteutettujen noin 1,7 miljardin euron säästöjen lisäksi.

– Suomi loistaa kaikissa kansainvälisissä vertailuissa siinä, että meillä on todella hyvin koulutettuja ihmisiä. Suuret säästöt uhkaavat rapauttaa inhimillisen pääoman, Pantzar arvioi.

Maailmanpankin mukaan inhimillinen pääoma eli käytännössä laadukas ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä selittää vauraissa maissa kaksi kolmannesta kansantulosta ja kolme neljännestä kansallisesta varallisuudesta. Inhimillisen pääoman rapauttaminen kaventaa menestymisen mahdollisuuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Leikkauksia on puolusteltu paljon silläkin, että velkaantuminen olisi väärin tulevia sukupolvia kohtaan.

– Argumentti on yksi tyhmimmistä – että ihmisten kouluttaminen ja terveenä pitäminen olisi tulevilta sukupolvilta syömistä? Sehän on nimenomaan tulevien sukupolvien tukemista ja yhteiskunnan uusintamista, Pantzar tuhahtaa.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota yhteiskunnan uusintamiseen. Leikkaukset uhkaavat syventää kehitystä, jossa sosiaalinen liikkuvuus yhteiskuntaluokkien välillä vähenee ja huono-osaisuus periytyy. Jos kansalaisten kokemus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta murenee, ihmisten luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaan joutuu koetukselle, ja viime kädessä siitä kärsivät kaikki. Myös kokonaisvaikutukset talouteen ovat negatiivisia.

”Säästölista on epäsolidaarinen”

Pieni- ja keskituloiset palkansaajat hyötyvät hallituksen lupaamista tuloveron kevennyksistä 16–18 euroa kuukaudessa, mikä tuskin kattaa nousevia maksuja ja vähenevien palveluiden aiheuttamia kustannuksia. Lisäksi esimerkiksi kiinteistö- ja autonkäyttövero nousevat. Hallituksen säästöohjelma kasvattaa entisestään tuloeroja, jotka ovat Suomessa kasvaneet viime vuosina OECD-maiden ennätysvauhtia.

– Paljon on puhuttu hyväosaisten osallistumisesta näihin talkoisiin, mutta mitään sellaista ei ole nähtävissä – ellei sitten lasketa 50 euron veneveroa. Ratkaisu ei ole solidaarinen, Pantzar toteaa.

Toimeentuloerojen kasvu tekee hallaa myös taloudelle. IMF totesi vuosi sitten raportissaan, että talouskasvu on nopeampaa ja kestävämpää, mikäli kansalaisten välinen taloudellinen epätasa-arvo tasataan tulonsiirroilla vähäiseksi. Pantzarin mukaan talous pitäisi nähdä orgaanisena kokonaisuutena, jonka osat vaikuttavat toisiinsa.

– Julkisessa keskustelussa on tapana hokea, että Suomi elää viennistä. Kyllä, niin elää, mutta se elää myös siitä, että kotimarkkinoilla ihmisillä on työtä ja koulutusta.

Kun tavallisten kotitalouksien käytettävissä olevat varat vähenevät, kysyntä kotimarkkinoilla hiipuu, mistä kärsivät etenkin pk-yritykset. Toiset joutuvat vähentämään työntekijöitä ja osa ajautuu konkurssiin. Kasvava työttömyys nostaa valtion sosiaalimenoja ja laskee verotuloja, mikä syventää kurjistumisen kierrettä.

”Hallitus kiristää palkansaajia – uhka yhteiskuntarauhalle”

Hallitus vaatii työmarkkinaosapuolia sitoutumaan niin kutsuttuun yhteiskuntasopimukseen, joka laskisi työn yksikköhintakustannuksia vähintään 5 prosentilla. Käytännössä se tarkoittaisi palkanalennuksia, sillä työaika pitenisi korvauksetta noin 100 tunnilla vuodessa. Hallitus on ilmoittanut tekevänsä 1,5 miljardin euron lisäleikkaukset, mikäli sopimusta ei synny tai hintakilpailukyky ei nouse toivotusti. Sopimuksen porkkanana hallitus lupailee miljardin euron kevennyksiä tuloveroihin.

Taloustutkija Mika Pantzar on uransa aikana kritisoinut paljon suomalaista konsensushakuisuutta, mutta uuden hallituksen uhkavaatimusta hän pitää järkyttävänä.

– Suomi on sopimusyhteiskunta, ei kiristäminen toimi täällä. Onhan se hurjaa: jos ette suostu palkanalennuksiin, rankaisemme koko yhteiskuntaa 1,5 miljardin leikkauksilla. Olemme vakavien konfliktien tiellä.

Pantzarin mukaan vastakkainasetteluiden kärjistäminen vie Suomea kohti yleislakkoa ja ehkä jopa ennenaikaisia eduskuntavaaleja.

– Hallitus ottaa liian suuren riskin, tässä on todella kovat panokset. Yhteiskuntarauha on vaarassa. En usko, että ay-liike voi suostua yhden osapuolen sanelemiin ehtoihin – tässä olisi pitänyt edetä neuvottelutietä.

Kaikki työmarkkinaosapuolet olivat ilmaisseet halunsa yhteisten ratkaisujen löytämiseen jo hallitusneuvotteluiden aikana. Iltalehti kertoi hallituslähteisiin nojaten toukokuussa 2015, että hallituksella olisi myös salainen toimenpidelista palkansaajajärjestöjen ja ammattiliittojen heikentämiseksi. Keinovalikoimaan kuuluisivat muun muassa työehtosopimusten yleissitovuuden murtaminen sekä jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden poisto. Pääministeri Juha Sipilä on kiistänyt listan olemassaolon. Suomessa on ollut yleislakko viimeksi vuonna 1956, ja sitä edeltävät ovat vuosilta 1917 ja 1905.

Yhteiskuntarauhaa horjuttaessaan hallitus ottaa myös suuren taloudellisen riskin. Pantzarin mukaan Suomella on korkea luottoluokitus osittain siksi, että Suomea pidetään vakaana neuvotteluyhteiskuntana.

– Kun yleislakon uhka lisääntyy, markkinat pelästyvät. Mikään ei säikäytä kansainvälisiä sijoittajia niin paljon kuin yhteiskunnalliset levottomuudet, hän toteaa.

Kaiken lisäksi Pantzar pitää kytkentää säästöpäätösten ja työajan pidentämisen välillä keinotekoisena.

– Tuottavuuden kasvattaminen on minun nähdäkseni kansakunnan elinehto, mutta se ei kasva sillä, että samat ihmiset tekevät viikossa vielä enemmän työtä. Jos säästötarpeet ovat oikeasti tosia, miten työtuntien lisääminen voi vaikuttaa päätökseen? Ne ovat täysin erillisiä ilmiöitä.

”Leikkauksia kiittävät lähinnä pankkiekonomistit”

Talouden asiantuntijoista hallituksen leikkaus- ja säästöpäätöksiä ovat kiitelleet lähinnä pankkiekonomistit, sanoo taloustutkija Mika Pantzar.

– He edustavat finanssisektorin näkökulmaa, ei heidän tehtäviinsä kuulu katsoa yhteiskunnallista kokonaiskuvaa.

Siitä huolimatta media käyttää pankkiekonomisteja jatkuvasti asiantuntijoina. Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa joulukuussa 2014 julkaistun selvityksen mukaan pankkiekonomisteilla on vahva yliedustus julkisessa talouskeskustelussa.

– Voi myös sanoa, että Elinkeinoelämän keskusliiton näkemykset ja oikeistolainen puhetapa ovat kaapanneet suomalaisen talouskeskustelun, Pantzar toteaa.

Valtionvarainministeriö julkaisi taloudellisen tilannekuvansa säästövaatimuksineen maaliskuussa 2015.

– Valtionvarainministeriö on kassanhoitaja ja heidän rooliinsa kuuluu korostaa talouskuria joka käänteessä. Olisin huolissani, jos he esittäisivät jotakin muuta. Yhteiskunnassa on aina erilaisia rooleja ja intressejä, joiden pitäisi tasapainottaa toisiaan, Pantzar sanoo.

Vaalien alla VM:n tilannekuva sai kuitenkin julkisessa keskustelussa korkeimman totuuden aseman, mikä kiihdytti puolueet esittämään toinen toistaan suurempia leikkauksia.

– Kilpalaulannaltahan se näytti: säästöjä neljällä, kuudella tai 10 miljardilla. Säästöjen koolla kilpaileminen on todella erikoista politiikkaa tässä taloustilanteessa.

Samalla vahvistui vallalla ollut käsitys siitä, että uskottavaa talouspolitiikkaa voi tehdä vain leikkaamalla ja kaikki muu on haihattelua. Hallituksen säästöpäätökset noudattelevat näitä tunnelmia.

– Luulen, että valtionvarainministeriössäkin on pelästytty, kun on nähty tämä lopputulos, Pantzar arvioi.

Talouspuhetta leimaa vaihtoehdottomuus

Pantzar on urallaan osallistunut itse ja yllyttänyt erilaisten talousnäkemysten edustajia kärjekkääseenkin vuoropuheluun – mutta tietyillä reunaehdoilla.

– Kiistellä saa, mutta taloustieteilijänä toivoisin, ettei keskustelussa toisteltaisi kummallisia, empiiristen faktojen vastaisia väittämiä. Kun on osoitettu, ettei jokin ole totta, niin sama väittämä on uutisissa taas seuraavalla viikolla. Kuten että Suomi olisi yksi velkaisimmista maista. Sehän on käsittämätöntä puppua: Suomella on velkaa euromaista toiseksi vähiten. Välillä tuntuu, että ihan tarkoituksella syötetään sellaista, mikä ei ole totta, ja se on järkyttävää.

Pantzar kritisoi talouskeskustelua myös vaihtoehdottomuudesta ja pakon retoriikasta.

– Kansakunnan varallisuus on huipussaan. Meillä valtavat luonnonrikkaudet, osaamista ja teollista pääomaa – etteikö Suomella olisi vaihtoehtoja? Tämä välttämättömyyden politiikka on vastenmielistä puhetta.

Pantzarin mukaan Suomella – poliittisilla päättäjillä, yrityksillä ja yksittäisillä ihmisillä – ei ole koskaan ollut niin paljon vaihtoehtoja kuin nykyään. Suomessa ja koko Euroopassa vallitsee kuitenkin yleinen näköalattomuus, joka näkyy taloudessa vakavana investointilamana.

– Olen paljon enemmän huolissani näköalattomuudesta kuin erilaisista vajeista. Kun ei ole näkemystä, miten mennä eteenpäin, ei ole uskallusta investoida tulevaisuuteen. Onko se sitten vaihtoehtojen puutetta, jos niitä ei kyetä näkemään?

Suomi on sokea varoittaville esimerkeille

Kansainvälisesti tarkastellen Suomi ui vastavirtaan, sillä taantumassa toteutetun leikkauspolitiikan tuhoisat seuraukset on tunnustettu laajalti. The Guardian julkaisi talousnobelisti Paul Krugmanin artikkelin leikkauspolitiikan epäonnistumisesta huhtikuussa 2015. Krugman ihmettelee, miksi Iso-Britanniassa yhä takerrutaan leikkauspolitiikkaan, jota ei pidetä enää vastuullisena ja vakavasti otettavana vaihtoehtona juuri missään muualla maailmassa – paitsi myös Suomessa. IMF myönsi jo vuonna 2012 aliarvioineensa vakavasti leikkausten negatiiviset vaikutukset talouteen.

– Esimerkiksi yhdysvaltalaiset ekonomistit ovat kyseenalaistaneet leikkauspolitiikan kauan sitten ja ihmettelevät eurooppalaisia ratkaisuja, Panzar sanoo.

Myös käytännön esimerkit puhuvat omaa kieltään. Kun Espanja aloitti ankaran säästökuurin EU:n ja rahoittajien painostuksesta vuonna 2010, maan julkinen velka oli noin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta – saman verran kuin Suomella nyt. Vuosien vyönkiristyksen seurauksena Espanjan velkasuhde on tänä päivänä noin 100 prosenttia, työttömyysaste liki 25 prosenttia ja 40 prosenttia lapsista elää köyhyydessä.

– Onhan se valtavan iso päätös: ottavatko poliitikot vastuun, että meille kävisi kuten Espanjalle? Olen sillä lailla optimisti ja uskon, että poliitikot eivät voi olla niin tyhmiä – mutta sehän nähdään, taloustutkija Mika Pantzar sanoi kaksi päivää ennen kuin hallitus julkaisi leikkauslistansa.

 

Saana Katila  
Toimittaja
Minimahti