Kaj Turunen syyttää uuden metsähallituslain vastustajia pelottelusta. Hän väittää, ettei riskiä yhtiöitetyn Metsähallituksen myynnistä ole, koska myynti vaatisi eduskunnan hyväksynnän. Väite ei pidä paikkaansa. Riski on todellinen.

Poliittiset päättäjämme ovat myyneet erilaisin kuvioin mm. Digitan, Soklin kaivosoikeudet ja Fortumin sähköverkot. Destia taas on esimerkki valtion liikelaitoksesta, joka on yhtiöittämisensä jälkeen myyty sijoittajille eduskunnan luvalla. Hallituksillahan on yleensä eduskunnassa enemmistö, joten myyntivaltuudet saadaan hyväksytettyä puoluekurin turvin.

Se, että Metsähallitus-yhtiön myynti vaatisi eduskunnan siunauksen, ei siis ole riittävä tae sitä, että arvokkain kansallisomaisuutemme säilyisi tuleville sukupolville. Kun kyse on yhteisistä maista, metsistä ja vesistä, me suomalaiset emme voi ottaa sitä riskiä, että tämä tai mikään tulevista hallituksista myisi yhtiön osittain tai kokonaan, edes eduskunnan luvalla.

Pelkkä lupaus valtion omistuksen säilyttämisestä ei riitä. Esitettyyn lakiin olisi vähintäänkin kirjattava, ettei tuleva yhtiö ole myytävissä. Se on lakiteknisesti täysin mahdollista. Eikä kukaan vastustane myyntikieltoa, kun kerran mitään myyntiaikeita ei ole nyt eikä tulevaisuudessa – näinhän meille on vakuutettu.

Turunen väittää myös, että Metsähallituksen yhtiöittäminen koskisi vain nykyistä puunmyyntitoimintaa. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Tuottovaatimusten piiriin on siirtymässä 40 000 hehtaaria virkistysmetsiä.

Lisäksi talousyksikkö saisi hallintaansa myös nk. kolmannen taseen, johon kuuluisivat Suomen yleiset vedet, retkeilymaita ja Ylä-Lapin luontaistalousalueet. Mikäli konsernin taloudellinen etu korostuu alueiden käytöstä päätettäessä, kuten odottaa sopii, luontoarvot sekä paikalliset elinkeinot kärsivät.

EU-perustelut eivät kestä

Kaj Turunen perustelee Metsähallituksen yhtiöittämistä tuttuun tapaan EU:n vaatimuksilla. Kilpailukomissaari Margrethe Vestager totesi kuitenkin joulukuussa 2015, ettei EU vaadi Metsähallituksen yhtiöittämistä – kyseessä on Suomen hallituksen oma ideologinen valinta. Esimerkiksi Ranskan Office National des Fôrets on valtion organisaatio.

Mitä tulee EU:n käyttöoikeussopimusdirektiiviin, Turusen edustama talousvaliokunta on itse todennut, että vielä ei tiedetä varmasti, koskeeko koko direktiivi ylipäätään Metsähallituksen harjoittamaa metsätaloutta. Näin hatarilla ”varmuuden vuoksi” -perusteluilla emme voi säätää lakia kansallisomaisuutemme hallinnasta. Vaakakupissa on lähes kolmannes Suomen pinta-alasta.

Turunen yrittää maalata luontoväestä uuden metsähallituslain vihollista. Lain vastustus on kuitenkin ennennäkemättömän laajaa. Ankaraa kritiikkiä ovat antaneet omista näkökulmistaan mm. MTK, Pohjois-Suomen kunnat ja AVI:t, Saamelaiskäräjät, Puuliitto ja Metsäalan Asiantuntijat.

Kansanedustajan ei pitäisi vähätellä tavallisia ihmisiä, jotka ovat nousseet laajassa rintamassa vastustamaan ilmeisen vahingollista lakia. Eduskunnan on kuunneltava niitä, joita päätökset koskevat. Edustuksellinen demokratia ei tarkoita sitä, että vaalien jälkeen poliitikoilla olisi neljä vuotta aikaa toteuttaa visioitaan muusta yhteiskunnasta piittaamatta.

Nimien kerääminen adressiin jatkuu edelleen osoitteessa pysaytetaan metsahallituslaki.fi

Saana Katila
Toimittaja
Pysäytetään metsähallituslaki -adressin perustaja

Kaj Turusen mielipidekirjoitus Itä-Savo-lehdessä 8.3.2016
Lehti on luvannut julkaista vastineeni paperilehdessä ja netissä pe 11.3.2016.