Tutkijat arvioivat: TTIP-sopimus lisäisi Suomessa työttömyyttä sekä ajaisi maatalouden ahtaalle – EU:n kemikaali- ja ruokaturvallisuus heikkenisivät

EU-komission ja Yhdysvaltain neuvottelemaa TTIP-vapaakauppasopimusta on markkinoitu eurooppalaisille talouskasvua ja työllisyyttä lisäävänä, mutta selvitykset eivät tue lupauksia, etenkään Pohjois-Euroopan osalta. Komission tilaaman raportin mukaan esimerkiksi EU:n metalli- ja elektroniikkateollisuus sekä maatalous kärsisivät TTIP-sopimuksesta. Sen sijaan eurooppalaisen autoteollisuuden on arvioitu kuuluvan voittajiin.

– Kun Suomessa on metalliteollisuutta, muttei kovin paljon autoteollisuutta, niin juuri täältä voisi kadota työpaikkoja, sanoo politiikan tutkija Marko Juutinen Tampereen yliopistosta.

Hän on kirjoittanut yhteenvetoraportin TTIP-sopimuksen todennäköisistä vaikutuksista Suomessa ja muissa EU-maissa. Globalisaatiotutkija Jerom Capaldon selvityksen mukaan TTIP-sopimuksen seurauksena Pohjois-Euroopassa jäisi työttömäksi noin 220 000 ihmistä ja työntekijöiden vuosiansiot laskisivat keskimäärin 4 850 euroa vuoteen 2025 mennessä. Koko EU:ssa työnsä menettäisi kaikkiaan 600 000 ihmistä, ja tätäkin korkeampia laskelmia on esitetty. Juutinen arvioi, ettei TTIP-sopimus purkaisi suoraan suomalaista työlainsäädäntöä, mutta koveneva kilpailu heikentäisi työntekijän asemaa.

– EU-komissio on sitoutunut vahvasti näkemykseen, jonka mukaan rakenneuudistukset, kuten työehtojen ja työntekijöiden joustavuuden lisääminen, ovat poliittisesti toivottavia ratkaisuja.

Yhdysvalloissa esimerkiksi minimipalkat ovat alhaisia ja lomat sekä vanhempainvapaat lyhyitä, joten tuotanto on halvempaa.

Talouskasvukin on epävarmaa

EU-komissio on tilannut arvion TTIP-sopimuksen talousvaikutuksista CEPR:ltä, joka on muun muassa pankkisektorin rahoittama tutkimuslaitos, ja kriitikot ovat suomineet raporttia yltiöpositiivisuudesta ja ongelmallisista lähtöoletuksista.

– Yksi oletus on, ettei työpaikkojen menettäminen yhtäällä ole vahingollista, koska työvoima on joustavaa. Eli Suomessa työttömäksi jäävät metallityöntekijät siirtyvät vaikkapa Saksaan toiselle alalle autoteollisuuden palvelukseen. Kuinka realistista se sitten on, Juutinen hymähtää.

CEPR:n selvityksen mukaan TTIP-sopimus kasvattaisi EU:n bruttokansantuotetta keskimäärin 0,05 prosenttia vuodessa ensimmäisen 10 vuoden ajan – mikä on esitetyistä arvioista positiivisin. Kriitikoiden mukaan TTIP-sopimuksen mahdolliset hyödyt ovat parhaassakin tapauksessa olemattomat riskeihin verrattuna.

Esimerkiksi globalisaatiotutkija Capaldon laskelmissa taloudelliset vaikutukset ovat negatiivisia koko EU:lle. Eniten vahinkoa aiheutuisi kuitenkin pohjoisen Euroopan maille, joiden talouskasvusta leikkautuisi 0,5 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. 

EU-komissio ja Yhdysvallat ovat neuvotelleet TTIP-sopimuksesta suljettujen ovien takana kesästä 2013. Toukokuussa 2015 EU-parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunta asettui tukemaan EU-komissiota. Valiokunta hyväksyi neuvottelusuosituksia koskevan mietinnön, joka sallii jopa investointisuojan sisällyttämisen uudistettuna TTIP-sopimukseen. EU-parlamentin oli määrä äänestää mietinnöstä keskiviikkona 10.6.2015, mutta päivää ennen äänestyksen kerrottiin lykkääntyvän erimielisyyksien vuoksi. Neuvotteluiden eräänlaisena takarajana pidetään Yhdysvaltain presidentinvaaleja vuonna 2016.

Suomen maatalous kuuluu TTIP-sopimuksen häviäjiin

Luonnonvarakeskuksen professori Jyrki Niemen johtamassa tutkimushankkeessa selvitetään parhaillaan, mitä vaikutuksia TTIP-sopimuksella olisi maa- ja elintarviketalouteen Suomessa ja muissa EU-maissa.

– Vapaakauppasopimuksen myötä kauppavirrat lisääntyisivät molempiin suuntiin, mutta maatalous- ja elintarvikepuolella Yhdysvallat on voittaja. Se on tehokkaampi ruuantuotannossa, Niemi sanoo.

Tullien poistuminen ja sääntelyn yhdenmukaistaminen tarkoittaisi kiristyvää kilpailua. Niemen mukaan TTIP toisi merkittäviä muutoksia kotieläintuotteiden kauppaan, toisin kuin viljakauppaan, joka on jo suhteellisen vapaata EU:n ja Yhdysvaltain välillä.

– Kotimarkkinoille tulisi enemmän ja halvempia elintarvikkeita, mikä painaisi hintoja alemmaksi. Maitotuotteissa eurooppalaisilla on jotain mahdollisuuksia, mutta lihantuotannossa kilpailu kiristyisi eniten. Yhdysvallat on sillä sektorilla vahva ja pystyy tarjoamaan halvempaa lihaa.

Suomen ja EU:n markkinoilla kotieläintuotteiden kokonaiskysyntään ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia, joten pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa tuottajien pitäisi löytää markkinoita muualta.

– Suomalaisten tuottajien näkökulmasta: kun tuonnin osuus kasvaa entisestään, pitäisi pystyä viemään tuotteitaan EU:n ulkopuolelle, jotta voisi säilyttää oman tuotantonsa, Niemi toteaa.

Suomen elintarvikeviennin arvo oli 1 562 miljoonaa euroa vuonna 2014. Yhdysvaltoihin Suomi vei maataloustuotteita ja elintarvikkeita samana vuonna vain 48 miljoonalla eurolla, eikä TTIP-sopimuksen odoteta kasvattavan vientiä merkittävästi.

– Yhdysvaltain elintarvikemarkkinat ovat todella kilpaillut, mutta kysyntä lisääntyy kehittyvissä maissa. Suomalaisille tuotteille voisi löytyä kysyntää EU:n ja Yhdysvaltain ulkopuolelta, Niemi arvioi.

Maatalouden tehokkuudella on hintansa

Suomessakin elintarviketuotannon keskittyminen ja tilakokojen kasvu on jatkunut vuosikymmeniä, mutta Atlantin toisella puolella mittaluokka on kokonaan toinen.

– Yhdysvalloissa ruuantuotannon tehokkuus perustuu suuruuden ekonomiaan. Alkutuotannossa tilakoot ovat isompia ja elintarviketeollisuus on keskittyneempää, professori Jyrki Niemi sanoo.

Hän arvioi TTIP-sopimuksen vahvistavan suuntausta entisestään Euroopassakin. Yhdysvaltain etulyöntiasema ruuantuotannossa perustuu myös EU:ssa kiellettyjen menetelmien käyttöön.

– Taloudellista tehokkuutta voidaan hakea myös GMO:lla, kasvuhormonien käytöllä ja lihan kloorikäsittelyllä, joka on tehokas keino taltuttaa taudinaiheuttajia.

EU:n ja Yhdysvaltain periaatteet ruokaturvallisuudessa ovat pitkälti yhteen sovittamattomat. EU noudattaa ennalta varautumisen periaatetta ja vaatii, että koko tuotantoketjun on noudatettava tiettyjä laatuvaatimuksia.

– Täällä ei saa ottaa riskejä missään vaiheessa. Yhdysvalloissa taas riittää, että lopputuote voidaan katsoa turvalliseksi, vaikka matkalla olisi käytetty kasvunedistäjiä tai liha olisi kloorikäsitelty, Niemi selittää.

Yhdysvallat pitää EU:n varovaisuusperiaatetta keinotekoisena kaupan esteenä, joka aiheuttaa yrityksille turhia kustannuksia. Maailman kauppajärjestö WTO asettunut useissa kiistoissa Yhdysvaltain kannalle ja pitää esimerkiksi hormonilihan tuontikieltoa perusteettomana.

– Laboratoriokokeissa ei pystytä erottamaan hormonilihaa tavallisesta, jos hormonien antaminen on lopetettu sopivasti ennen teurastamista. Yhdysvaltojen näkökulmasta se todistaa, ettei mitään ongelmaa ole, Niemi sanoo.

Koko EU:n maatalous- ja elintarvikesektorin on arvioitu kärsivän TTIP-sopimuksesta, minkä vuoksi monet eurooppalaiset maatalousjärjestöt, kuten Itävallan PRO-GE ja Irlannin IFA, vastustavat sitä. Suomessa maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK on ilmoittanut kannattavansa vapaakauppasopimusta, vaikka onkin esittänyt toiveen pohjoisen maatalouden erityispiirteiden huomioimisesta. Myös keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostama hallitus on ilmoittanut edistävänsä TTIP-sopimusta – taloushyötyjen nimissä.

Yhdysvalloissa kemikaalit testataan käytössä

EU noudattaa kemikaalisääntelyssäkin ennalta varautumisen periaatetta, Yhdysvallat taas jälkikäteisvalvontaa, minkä vuoksi riskit ovat siellä korkeammat, toteaa politiikan tutkija Marko Juutinen.

– EU:ssa kaikki kemikaalit on osoitettava riittävän turvallisiksi ihmisille ja ympäristölle ennen kuin tuote pääsee markkinoille. Yhdysvalloissa uudet tuotteet pääsevät markkinoille ilman etukäteen tehtäviä turvallisuusselvityksiä. Viranomaiset käynnistävät tutkimukset jälkikäteen, jos kuluttajat ja muut tuotteiden parissa toimivat huomaavat niiden aiheuttavan terveysriskejä.

Maallikoiden – ja myös tutkijoiden – on kuitenkin hyvin vaikea jäljittää kemikaalien aiheuttamia haittoja, kuten hedelmättömyyttä ja syöpiä, tiettyyn tuotteeseen tai yhdisteeseen. Kun haittoja ilmenee, sääntelyviranomaiset käynnistävät tutkimukset ja voivat langettaa kieltoja tai käyttörajoituksia. Lisäksi sairastuneet tai muuta vahinkoa kärsineet voivat hakea yrityksiltä vahingonkorvauksia oikeusteitse.

– Tosin Yhdysvalloissa rahalla saa parempaa oikeutta, joten suuryrityksillä ja tavallisella Walmartin asiakkaalla on aika erilaiset resurssit ajaa asiaansa, Juutinen huomauttaa.

Erilainen lähestymistapa kemikaaliturvallisuuteen näkyy myös kiellettyjen ainesosien määrässä. EU on kieltänyt esimerkiksi 1 200 kosmetiikkateollisuuden käyttämää kemikaalia, kun Yhdysvalloissa vastaavalla listalla on noin 12 kemikaalia.

– Järjestelmät ovat niin erilaiset, ettei EU-komissiokaan pyri täyteen harmonisointiin, mutta neuvottelijat katsovat, että suojelun taso on korkea molemmilla talousalueilla. En käsitä, miten sääntelyä voisi yhdenmukaistaa laskematta EU:n tasoa, jos Yhdysvallat ei aio nostaa omaansa, Juutinen pohtii.

Ainakaan toistaiseksi Yhdysvallat ei ole osoittanut minkäänlaisia aikeita oman järjestelmäänsä uudistamiseen.

TTIP on jo laskenut suojelun tasoa EU:ssa

TTIP-sopimuksen tavoitteena on järjestelmä, jossa toisen osapuolen hyväksymät tuotteet pääsevät toisen talousalueen markkinoille ilman ”turhaa byrokratiaa”.

– Tarkoitus on, ettei tulevaisuudessa olisi kaksikertaisia tuoteturvallisuusselvityksiä eikä uusi sääntely loisi uusia kaupan esteitä. Pidemmällä tähtäimellä tavoite on, että kaikkea, mitä voidaan myydä Yhdysvalloissa, voidaan ilman erillisiä viranomaistoimia myydä EU:ssa. Kyllä tämä puhuu sen puolesta, että EU:n markkinoille voisi tulla tuotteita, joita ei nykyisillä periaatteilla hyväksyttäisi, Juutinen arvioi.

EU-komissio ja Suomen ulkoministeriön edustajat ovat vakuuttaneet, ettei suojelun taso laske EU:ssa vapaakauppasopimuksen myötä. EU on kuitenkin tehnyt jo merkittäviä myönnytyksiä Yhdysvalloille edistääkseen TTIP-neuvotteluita.

EU hyllytti vuonna 2013 Yhdysvaltain painostuksesta lakialoitteen, joka olisi kieltänyt syöpiin, hedelmättömyyteen ja sikiöiden epämuodostumiin yhdistettyjen hormonihäiritsijöiden käytön, paljasti The Guardian toukokuussa 2015. Kemianteollisuuden jättiläiset, kuten Bayer ja BASH, olivat painostuksen takana, sillä kieltolistalle olisi joutunut kymmeniä torjunta-aineita, joita myydään EU:ssa vuosittain miljardien edestä, sekä runsaasti erilaisia muovituotteita ja kosmetiikkaa.

Kenellä on valta määritellä hyväksyttävä riski?

Politiikan tutkija Marko Juutinen suhtautuu EU-komission ja Suomen ulkoministeriön lupauksiin suojelun tason säilyttämisestä epäillen.

– Meillä on Yhdysvaltoja tiukempi sääntely, koska EU:ssa on tehty poliittista päätöksiä suojelun korkeasta tasosta. TTIP-sopimuksen tavoite on päästä eroon näistä poliittisista prosesseista ja siirtää päätösvalta asiantuntijaorganisaatioille.

Juutisen mukaan Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSA:n suositukset ovat yleensä olleet linjassa Yhdysvaltain näkemysten kanssa, mutta esimerkiksi hormonilihan, monien GMO-tuotteiden ja tiettyjen lisäaineiden pääsy EU-markkinoille on estetty poliittisilla päätöksillä.

– Juuri tämä antaa viitteitä siitä, että pidemmällä aikavälillä GMO-tuotteita, hormonilihaa ja kyseenalaisia kemikaaleja tulisi EU:n markkinoille, Juutinen arvioi.

TTIP-sopimuksen kivijalkana on, että markkinoille pääsyn on perustuttava ”tieteelliseen” eikä ”poliittiseen” näkemykseen tuotteen turvallisuudesta. Asiantuntijaorganisaatioiden vallan kasvun on pelätty kasvattavan suurteollisuuden lobbareiden sananvaltaa ”tieteellisen” ja ”riittävä näytön” määrittelemisessä. Lisäksi tieteessäkin on eriäviä näkemyksiä ja samankaltaisia tutkimuksia voidaan käyttää jopa vastakkaisten näkemysten perusteluun, Juutinen muistuttaa.

– Vaikuttaa siltä, että tiederetoriikalla pelataan pois poliittinen ulottuvuus riskienhallinnasta. Kysymys on siitä, millaisen suojelun tason haluamme – onko hyväksyttävää, jos yksi tuhannesta saa myrkytyksen? Riskitason asettaminen on aina poliittinen päätös. Tiede ei voi osoittaa, kuinka suuren riskin ottaminen on oikeutettua, Juutinen sanoo.

Euroopassa on perinteisesti vierastettu sitäkin, että yhdysvaltalaisittain tuotteen, jonka turvallisuutta ei ole tutkittu, pitäisi päästä markkinoille, koska haittojakaan ei ole osoitettu tieteellisesti. 

TTIP-sopimus uhkaa murentaa demokratian

TTIP-sopimus vaikuttaisi ennen kaikkea eurooppalaisen sääntelyn tulevaisuuteen. Hormonien käyttökielto lihantuotannossa tuskin kumoutuisi ihan lähivuosina, mutta kaikki uusi säätely pitäisi valmistella yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Juutisen mukaan TTIP on paljon enemmän kuin tavallinen vapaakauppasopimus, sillä se luo mekanismin jatkuvasti syvenevään integraatioon.

– Tällainen prosessi edellyttäisi demokraattisen hallinnan instituutiota, tai ainakin poliittisen vastuunalaisuuden mekanismeja, jotka näyttävät TTIP-sopimuksesta vielä puuttuvan.

TTIP-sopimuksen myötä on tarkoitus perustaa pysyvä yhteiskomissio, jossa EU:n ja Yhdysvaltain edustajat ottaisivat kantaa kaikkeen lainsäädäntöön vapaakaupan näkökulmasta. Yhteiskomission tehtävänä olisi valvoa, ettei uusi sääntely synnytä uusia kaupan esteitä.

– Sääntely-yhteistyöelin tulkitsisi TTIP-sopimusta ja vaikuttaisi kaikkeen demokraattiseen päätöksentekoon. Yhteiskunnan kehittämiseen vaikuttavat ratkaisut pohjautuisivat markkinamyönteisyyteen ja asiantuntijavaltaan, Juutinen sanoo.

Uhkana on, että demokraattisen valvonnan ulkopuolella toimiva ja kaupallisia intressejä ajava yhteiskomissio määrittelisi poliittiselle päätöksenteolle raamit. Päätösvalta ihmisten elämää ja elinympäristöä koskevissa asioissa karkaisi demokraattisen vaikuttamisen ulkopuolelle.

– Jos tätä TTIP-sopimuksessa kaavailtua prosessia ei muuteta, niin kyllä eräs parlamentaarisen demokratian aikakausi on hiljalleen päättymässä. Jää nähtäväksi, syntyykö muutoksesta toisenlainen poliittisesti vastuunalaisen hallinnan muoto. Paljon riippuu siitä, millaisia vaatimuksia kansalaisyhteiskunta, puolueet sekä unionien parlamentit EU:ssa ja Yhdysvalloissa nostavat esiin. Aristoteleen mukaan demokratian jälkeen tulee harvainvalta, sitten yksinvalta ja sen jälkeen diktatuuri. Voisimmeko osoittaa, että vanha viisaus ei pädekään, ja että kansallisen demokratian jälkeen tulee kansainvälinen demokratia, pohtii politiikan tutkija Marko Juutinen.