Oikeusprofessori Koskenniemi: TTIP-sopimuksessa piilee oikeusjuttujakin suurempi uhka

Investointisuoja murentaa käytännössä valtioiden itsenäisyyttä lakien säätämisessä, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori ja Erik Castrén -instituutin johtaja Martti Koskenniemi. EU-komissio ja Yhdysvallat aloittivat salaiset TTIP-neuvottelut heinäkuussa 2013, ja investointisuoja on määrä sisällyttää vapaakauppasopimukseen. Julkinen huomio on keskittynyt voittopuolisesti vastaavien sopimusten nojalla nostettuihin kanteisiin, mutta Koskenniemen mukaan ne eivät ole pääasia: investointisuojajärjestelmä uhkaa neuvottelutasapainoa.

– Jokainen juristi tietää, että yksittäisiä juttuja tärkeämpää on se, että järjestelmä on olemassa. Se vaikuttaa lukemattomiin neuvotteluihin, joita ulkomaiset sijoittajat ja viranomaiset käyvät, jos toinen osapuoli voi sanoa, että jos ette suostu meidän ehtoihin, niin ’see you in court’.

Koskenniemi ottaa hypoteettisen esimerkin läheltä: Terveystalon, Attendon ja Mehiläisen takana on yhdysvaltalaisia eläkerahastoja. Jos investointisuoja toteutuu, yritykset voivat lähettää juristinsa lakimuutosta valmistelevaan sosiaali- ja terveysministeriöön kertomaan, ettei esitys ole mieleinen ja jos se toteutuu, luvassa on haaste kansainväliseen välimiesoikeuteen.

– Mitä luulette vähien varojen kanssa kamppailevan viranomaisen tekevän? Eikö olisi suuri houkutus suostua ehdotettuihin muutoksiin? Investointisuoja muuttaa neuvottelutilannetta olennaisesti ulkomaisen investoijan eduksi – olennaisesti, Koskenniemi toistaa.

Jos sijoittaja haastaa valtion välimiesoikeuteen, valtion maksettavaksi tulevat ainakin 8–30 miljoonan dollarin oikeudenkäyntikulut, minkä lisäksi mahdollisesti tuomittavat korvaukset voivat nousta miljardiluokkaan. Valtio sen sijaan ei voi haastaa sijoittajaa välimiesoikeuteen esimerkiksi sopimusrikkomuksesta.

Investointisuojaan sisältyvän painostuskeinon vaikuttavuutta lisää se, etteivät välimiesoikeuden ratkaisut ole ennakoitavissa.

Tuomiot ovat arpapeliä

Investointisuojaa koskevat riidat ratkotaan suljettujen ovien takana kansainvälisessä välimiesoikeudessa, tyypillisesti Washingtonissa tai Genevessä. Paneelissa istuu kolme jäsentä, jotka valitaan hyvin pienestä, noin 150:n talouteen erikoistuneen asianajajan joukosta.

Koskenniemen mukaan investointisuojan nojalla on tähän mennessä nostettu noin 600 kannetta, joista reilu puolet on ratkaistu. Välimiesoikeuksien toiminta on osoittautunut ongelmalliseksi.

– Tiedämme tähän mennessä ratkaistujen juttujen perusteella, että lopputulos riippuu merkittävästi kokoonpanosta. Samoilla faktoilla on tehty vastakkaisia ratkaisuja – eikä niistä voi valittaa, Koskenniemi sanoo.

TTIP-sopimus on hänen mukaansa todellinen uhka demokratialle ja oikeusvaltiolle, jos se toteutuu kaavaillussa muodossa.

– Välimiesjärjestelmää tällaisenaan eivät tarvitse ketkään muut kuin suuret asianajotoimistot ja suuret investoijat.

Koskenniemi kuitenkin painottaa, ettei vastusta vapaakauppasopimuksia sinänsä vaan kaikki on kiinni niiden sisällöstä. Hän toivottaisi tervetulleeksi esimerkiksi harmonisoinnin, jonka myötä eri puolilla maailmaa olisi samanlaiset pistorasiat.

Sijoittajien hypoteettiset voitot etusijalla

TTIP-sopimuksen investointisuojan turvin yhdysvaltalaiset sijoittajat voivat kyseenalaistaa eurooppalaisen demokraattisen lainsäädäntötyön, viranomaisten hallintopäätökset sekä riippumattomien oikeuslaitosten tuomiot. Kyse huomattavasta julkisen vallan siirrosta kansalaisyhteiskunnan ja muun kontrollin ulottumattomiin.

– Sehän on järjestelmä, jossa ulkomainen investoija voi nostaa itseään koskevan oikeusjutun eurooppalaisen oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Toisin sanoen, kansainväliset investoijat saavat oman oikeusjärjestelmän, jonka alaisuudessa ne voivat esittää kanteitaan siitä, että jokin valtion toimi on haitannut heidän toivomaansa voitonsaantia, sanoo Martti Koskenniemi.

Maailmalta on runsaasti esimerkkejä siitä, miten suursijoittajat ja suuryritykset käyttävät hyväkseen vastaavia investointisuojamekanismeja.

– Kaikki uusi säätely on periaatteessa tulilinjalla. Esimerkiksi Kanadaan on kohdistunut NAFTA-sopimuksen perusteella 35 kannetta, eikä juuri ole sellaista elämän alaa, joka olisi jäänyt koskematta: ympäristö-, terveys-, kilpailu- ja rakennuslainsäädäntöön on puututtu.

Monet investointisuojakanteista ovat koskeneet ympäristölainsäädäntöä. Esimerkiksi Meksiko joutui maksamaan noin 16 miljoonan dollarin korvaukset yhdysvaltalaiselle Metalcladille, jonka maahan suunnittelemaan jätteenkäsittelylaitoksen mekanismiin paikallisviranomaiset vaativat muutoksia ympäristösyistä.

– Välimiesoikeus totesi päätöksessään, ettei sen tehtävänä ole tarkastella ympäristönäkökulmia vaan ainoastaan laskea, paljonko on jäänyt saamatta voittoa, Koskenniemi sanoo.

Erityisesti tupakkayhtiöiden kanteet ovat herättäneet tyrmistystä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Philip Morris on haastanut Uruguayn ja Australian välimiesoikeuteen tupakkalakien kiristämisestä.

– Näitä tupakkakanteita ei ole vielä ratkaistu. Emme tiedä, miten niissä käy, mutta se on toissijaista. Tärkeämpää on, että vaatimuksia on esitetty ja valtio ajettu selkä seinää vasten.

Miekka kääntyy länsimaita vastaan

TTIP-sopimuksen kannattajat muistuttavat usein, että Suomella on jo yli 60 investointisuojasopimusta eikä Suomea vastaan ole nostettu yhtään oikeusjuttua. Koskenniemen mukaan tähän on selvä syy.

– Nämä sopimukset on tehty suojaamaan suomalaisia investointeja kehitysmaissa. Sopimusten piirissä olevien valtioiden osuus investoinneista Suomeen on 1,3 prosenttia.

Yhdysvaltalaisten investointien osuus Suomessa ja Euroopassa on monikymmenkertainen, eivätkä kymmenien miljoonien oikeudenkäyntikulut ole merkittäviä suursijoittajien näkökulmasta. Yhdysvalloissa on myös hyvin aggressiivinen oikeusperinne, jossa suuryritykset ja sijoittajat pyrkivät vaikuttamaan sääntelyyn oikeusteitse.

Koskenniemi huomauttaa, että on harmillista, etteivät kehitysmaita kaltoin kohtelevat investointisuojapykälät ole aiemmin saaneet julkista huomiota ja nostattaneet vastalauseita.

– Investointisuojajärjestelmä on kolonialistinen strategia, joka syntyi 1800-luvun puolivälissä ja vakiintui 1960-luvulla siirtomaiden alkaessa itsenäistyä. Sen avulla saatiin läntisten yhtiöiden kanteet siirretyksi pois kehitysmaiden oikeusjärjestyksen alaisuudesta. Nyt, kun miekka kohdistuu länsimaalaisiin, on alettu huutaa – mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä tämä vie siihen, että saamme purettua kehitysmaita kurittavat järjestelmät.

Koskenniemi arvostelee oikeustieteilijän näkökulmasta myös TTIP-sopimuksessa kaavailtua pysyvää yhteiskomissiota, jossa EU:n ja Yhdysvaltain edustajat ottaisivat kantaa kaikkeen lainsäädäntöön vapaakaupan näkökulmasta.

– Käsittääkseni ajatuksena on, että lausunnot olisivat jossain määrin sitovia. Sellaista komissiota ei pitäisi olla, eikä sillä ainakaan saisi olla normatiivista valtaa.

Yhteiskomissio toimisi poliittisesti merkittävässä roolissa ilman demokraattista vastuuta. Alustavan suunnitelman mukaan EU ja Yhdysvallat valitsisivat omat kärkiedustajansa kansainvälisen kaupan parissa toimineiden joukosta, mikä kriitikoiden mukaan ennakoi ihmisoikeus- ja ympäristönäkökulmien syrjäyttämistä.

Korppikotkat kriisimaiden kimpussa

Martti Koskenniemi moittii TTIP-sopimuksen neuvottelijoita ja kannattajia sinisilmäisyydestä sekä haluttomuudesta keskustella riskeistä.

– Maailma ei ole sellainen, että kaikki toimisivat hyvässä uskossa. Jos TTIP-sopimus tehdään huonosti, kuten sitä nyt ollaan tekemässä, se avaa tavattomasti mahdollisuuksia kansainvälisen elämän pimeille toimijoille, jotka pyrkivät hyötymään juuri muusta välittämättä.

Hän tarkoittaa pimeillä toimijoilla esimerkiksi korppikotkarahastoja, jotka ostavat talouskriisiin ajautuneiden valtioiden velkakirjoja murto-osalla niiden nimellisarvosta ja vaativat sitten koko summaa maksettavaksi investointisuojan nojalla oikeusteitse. Euroopan maista Espanja ja Kypros ovat jo joutuneet oikeusjuttujen kohteeksi.

– Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden hakea velan kokonaismäärää oikeusteitse ja romuttaa kansainväliset velkajärjestelypyrkimykset. Amerikkalaiset korppikotkarahastot tuhosivat viime vuonna velkajärjestelyn, jonka 96 prosenttia Argentiinan velkojista olisi hyväksynyt.

Välimiesoikeuden myöntävä päätös antaa velkojalle oikeuden periä saataviaan muun muassa ottamalla haltuunsa kyseisen valtion ulkomailla olevaa omaisuutta, kuten esimerkiksi takavarikoimalla Argentiinan presidentin lentokoneen. Käytännössä korppikotkarahastot pystyvät ajamaan kriisivaltiot perikatoon estämällä velkajärjestelyt. Korppikotkarahastojen toiminta lisää myös kansainvälisen talouden epävakautta.

”TTIP ja CETA kaatunevat kalkkiviivoilla”

Aika näyttäisi olevan TTIP-sopimuksen vastustajien puolella. Sopimuksen sisältö pitäisi saada neuvoteltua valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä, jotta Yhdysvaltain nykyhallinto ehtisi viedä asian kongressiin ennen presidentinvaaleja 2016.

– Kyllä on kova kiire. Nyt keväällä on tarkoitus neuvotella ruokaturvasta ja ympäristölainsäädännöstä ja kesällä investointisuojasta. Aikaa on alle vuosi ja kaikki nämä kiistanalaiset kohdat ovat auki.

Koskenniemi arvioi TTIP-sopimuksen kaatuvan, sillä hänen mukaansa EU:lla ei ole valtuuksia hyväksyä sopimusta kansallisten parlamenttien ohitse. Kyseessä olisi siis niin kutsuttu sekasopimus, joka tulee voimaan vain, jos kaikkien 28 EU-maan parlamentit hyväksyvät sen.

– Oikeudelliset argumentit ovat selvät. Lissabonin sopimuksessa EU:lle siirrettiin toimivaltaa vain suorien investointien osalta, ja TTIP kattaa nimenomaisen tekstinsä mukaisesti sekä suorat että epäsuorat investoinnit. Se on pakko hyväksyttää sekasopimuksena – muu olisi absurdia.

Koskenniemen mukaan epävirallisissa keskusteluissa EU-komission virkamiesten kanssa on käynyt selväksi, ettei ole sellaista tahoa, joka katsoisi EU:n voivan ratifioida vapaakauppasopimuksen yksin.

– Se on hyvä merkki. Se tarkoittaa, että sopimuksen täytyy mennä 28 EU-valtioon – eikä se tule hyväksytyksi tämän kaltaisella investointisuojajärjestelmällä 28 EU-valtiossa. Sama koskee CETA-sopimusta.

CETA on EU-komission ja Kanadan valmiiksi neuvottelema, investointisuojan sisältävä vapaakauppasopimus, joka odottaa ratifiointia. EU-komissio ei ole vielä virallisesti ilmoittanut, ratifioidaanko sopimus sekasopimuksena, mitä Koskenniemi sanoo ihmettelevänsä.

– Varmaan haluavat odotella, miten TTIP-keskustelu etenee. Mutta CETA on volyymiltaan ja poliittiselta merkitykseltään hyttysen luokkaa TTIP-sopimukseen verrattuna. CETA pitäisi laittaa ö-mappiin odottamaan ja käydä tämä suurempi TTIP-tappelu ensin.

”TTIP on politiikkaa – ei taloutta”

Koskenniemi korostaa, että TTIP- ja CETA-ratkaisut ovat voimakkaasti poliittisia päätöksiä, koska sopimukset kajoavat yhteiskunnan perusrakenteisiin. Hänen mielestään omaa kantaansa näiden sopimusten puolesta tai vastaan ei voi perustella yksinomaan talousnumeroilla.

EU-komission tilaaman selvityksen mukaan sopimus kasvattaisi lähivuosina talousalueen bruttokansantuotetta keskimäärin 0,05 prosenttia vuodessa – mikä on esitetyistä arvioista positiivisin. Sopimuksen kriitikot pitävätkin mahdollisia hyötyjä riskeihin nähden olemattomina. Toisissa laskelmissa TTIP-sopimuksen taloudelliset seuraukset on arvioitu negatiivisiksi. Esimerkiksi globalisaatiotutkija Jeronim Capaldon laskelmien mukaan TTIP-sopimus laskisi EU:n vientiä ja bruttokansantuotetta sekä lisäisi työttömyyttä, etenkin Pohjois-Euroopan maissa.

– Taloustieteilijät riidelkööt keskenään laskelmista ja teoreettisista malleista. Minusta TTIP-ratkaisu on nimenomaan poliittinen. Jos sopimus sisältää sijoittajansuojan, olen poliittisesti sitä mieltä, että sopimuksen tulisi kaatua. Luulen ja toivon, että niin tapahtuu, Martti Koskenniemi sanoo.

 

Saana Katila
toimittaja
Minimahti

 

---

Lisää luettavaa muualla netissä:

Kansainvälinen toimintapäivä TTIP-, CETA-, TiSA- ja TPP-vapaakauppasopimuksia vastaan 18.4.2015

Politiikan tutkija Marko Juutinen: TTIP-sopimuksen tavoitteet ja kritiikki -raportti (Attac)

Vapaakauppa.fi: Tietopaketti neuvoteltavista TTIP, CETA ja TiSA-sopimuksista

EU: Transatlantic Trade And Investment Partnership

---